Hiljentymisiä

Blogi elää hivenen hiljaiseloa tällä hetkellä, kun tietokoneen ulkopuolisessa maailmassa on meneillään niin paljon kaikkea uutta (opiskeluvuoden alkaminen yms.). Jottei kuitenkaan ihan unohdettaisi koko blogimaailmaa, niin tässä pientä tilannepäivitystä:

 

Tiedän. Asioiden ostaminen oli huono juttu, mutta joko en osaa tai sitten Suomen kirjastolaitos (tai kustantajat) eivät ole järin kiinnostuneita tästä aihepiiristä. Menin siis tilaamaan tämmöiset jo aiemmin mainitusta Holisticshop.co.uk:sta. Näiden lisäksi hommasin öljyt laventelista ja kanelista, mutta en ole vielä ehtinyt testaamaan. Ainakin purkkien päältä tuoksuvat hyville.

Kirjat ovat siis Wanda Sellarin Directory of Essential Oils, joka on öljyjen aakkosellinen hakemisto, ja Patricia Davisin Subtle Aromatherapy, jonka pitäisi olla keskittynyt aromaattisten öljyjen käyttöön nimenomaan spirituaalisessa työskentelyssä, jonka tilasin, kun minua kiehtovat juuri tuoksujen psykologiset vaikutukset.

 

Kirjoista saatte varmasti jonkinlaista arviota ja katsausta, kunhan ehdin perehtyä niihin tarkemin.

Jännittävä aromaterapia

Kuten otsikko kertoo, olen viimeaikoina tuntenut kasvavaa kiinnostusta aromaterapiaan, kun tajusin, että jotkut oikeasti työskentelevät tuoksujen ja niiden vaikutusten kanssa.

Suomenkielisen Wikipediankin anti on kohtuullisen ytimekäs (siis heikko), joten saatte nauttia koko pitkällisestä kuvauksesta:

"Aromaterapia tarkoittaa eteeristen kasviöljyjen ja -uutteiden käyttöä sairauksien hoitoon. Lääketieteessä on hyväksytty eteeristen öljyjen kuten minttu- ja eukalyptusöljyn käyttö nuhakuumeen oireiden lievittämiseen ja kipua lievittävät voiteet voivat sisältää mentolia. Aromaterapian miellyttävät tuoksut voivat olla rentouttavia. Tutkimukseen perustuvaa näyttöä vaikutuksista on kuitenkin hyvin vähän, eikä hyvätasoisia tutkimuksia aromaterapian parantavista ominaisuuksista juuri ole."

Tutkimustulokset tuosta sairauksien hoidosta ja aromaterapian tehoamisesta siihen ovat vähintäänkin vaihtelevia. Esimerkiksi tässä Impakti-lehden numerossa kerrotaan tutkimuksien todistaneen, että hieronta ja aromaterapia lievittävät erityisesti ahdistusta (tässä tapauksessa syöpäpotilaiden kokemaa). Aromaterapian puolestapuhujien kannalta huono uutinen kuitenkin on se, että samaan tulokseen päästiin myös silloin, kun potilaita hierottiin ilman eteerisiä öljyjä. (Impakti on Terveydenhuollon menetelmien arviointiyksikön julkaisu). Vaikuttavuus tuossa tapauksessa näyttää siis perustuvan hierontaan eikä öljyyn.

Itsehän en siis mihinkään sairauksien parantamiseen ole hurahtamassa (lukuunottamatta tuollaista oireita helpottavaa käyttöä ehkä), ellei vahvempia todisteita tule tarjolle, mutta tuoksujen käyttö ylipäätään vaikuttaa kiinnostavalta ajatukselta. Poltan paljon tuoksukynttilöitä esimerkiksi, kun miellän ne rauhoittavan tuoksuisiksi. Esimerkkeinä vaikkapa vanilja, kahvi ja suklaa. Lisäksi mustikan ja omenan tuoksuiset kynttilät ovat ihania.

Senpä vuoksi ajatus siitä, että olisi tuoksulyhty, jossa lämmittää eteerisiä öljyjä, vaikuttaa kiinnostavalta. Kyllähän tuoksut varmasti voivat vaikuttaa samoin, kuin tietyt värit piristävät ja toiset rauhoittavat. Uskoakseni jopa voimakkaammin kuin näköaistiin perustuvat havainnot, sillä hajuaistin synnyttämät mielikuvat ovat usein hyvin voimakkaita (esim. muistot).

Seuraavaksi taidan siirtyä opiskelemaan tämän sivuston sisältöä, kun päädyin sinne tuon Wikipedia-artikkelin kautta. Aromaterapian lisäksi näemmä asiaa mm. joogasta, akupunktiosta ja meditaatiosta, jos englannin lukeminen luonnistuu.

Materialismista ja maagisesta työskentelystä

Olen mietiskellyt viime aikoina jonkin verran sitä, missä menee raja liian materialistisuuden ja tavaran hamstraamisen sekä vastaavasti sopivassa määrin kuluttamisen välillä. Yksinkertainen vastaus luultavasti olisi, että raja kulkee oman mielenrauhan ja tasapainoisen olon kohdalla - jos tavarapaljous tai rahan tuhlaus ahdistaa, on menty liian pitkälle.

Periaatteessa olenkin tätä mieltä. Toisaalta kuitenkin maailmassa on hirvittävä määrä ihmisiä, jotka kuluttavat järjettömiä summia asioihin, joita käyttävät kerran, jos sitäkään. Eivätkä he välttämättä saa tästä omantunnon tuskia.

Erityisesti pohdiskelin henkisyyden ja tavaroiden ostamisen välistä ristiriitaa. Esimerkiksi new age -piireissä (varsinkin briteissä ja jenkeissä) vaikuttaa tavaran ostaminen olevan normaali tapa "kehittää" omaa uskonnollisuutta tai henkisyyden harjoittamista. Toisin sanoan hamstrataan milloin mitäkin suitsuketta, kynttilää, kiveä tai uutta elämäntaito-opasta. Vähitellen hyllyt ja kaapit pursuavat kaiken maailman möykkyjä ja taikakaluja, joiden teho ei kuitenkaan vakuuttanut ja ne hylättiin uusien hankintojen tieltä.

Ongelma tällaisen psykologiaan ja ihmisen omaan tahtoon uskovan näkökulmasta on se, että on totuttu siihen, että rahalla saa. Muutosta ja kehitystä yritetään ostaa, sillä oman itsensä likoon laittaminen olisi liian työlästä ja aikaavievää. Ja senhän nyt voi arvata, mitä siitä seuraa (tai tässä tapauksessa pikemminkin "ei seuraa").

Toisaalta en kauniisiin asioihin kiintyneenä voi totaalisesti tuomitakaan uusia hankintoja. Parempi toki olisi, jos kykenisi täysin ilman apuvälineitä keskittymään haluamiinsa ja tavoittelemiinsa asioihin, mutta mielestäni on ihan hyväksyttävää omistaa tietyn verran niin sanottuja maagiseen työskentelyyn tarkoitettuja välineitä, kuten kiviä tai rituaaleille omistettuja tarvekaluja. Kyse ei ole siitä, että se vaatisi erityisiä varusteita, vaan siitä, että ihminen on helposti hämättävä ja tunteellinen olento. Keskittymistä ja tunnelmaan virittäytymistä helpottaa yllättävän paljon se, että tilanteessa on mukana vain sille ominaisia asioita, joihin on liitetty mielikuvissa tiettyjä merkityksiä.

On eri asia painottaa itselleen pelkästään mielessään sitä, että tänään keskityn rationaalisuuteen ja järkeviin päätöksiin, enkä harhaudu pilvilinnoihin, kuin sujauttaa taskuunsa sileä ja kiiltävä kivi, joka liitetään selkeään ajatteluun ja älykkyyteen, ja samalla mietiskella kiveen liitettyjä merkityksiä ja ajatus siitä, että kivi päivän aikana muistuttaisi tavoitteista.

Mistä tarot-kortteja voi ostaa?

Tuohon kysymykseen olen törmännyt jokusen kerran, joten tässäpä lyhyt listaus niistä paikoista, joista tilaamisesta minulla on kokemusta. Tarot-pakan valintaa sivuan enemmän tässä tekstissä.

• Unio Mystica. Kiva suomalainen kauppa Helsingissä, jossa en ole koskaan käynyt, koska olen tilaamallakin saanut tavarat aina kohtuullisessa ajassa. Mielestäni melko kattava valikoima tyypillisimpiä tarot-pakkoja ja opaskirjoja (sekä englanniksi että suomeksi). Kirjavalikoima on muutenkin kiva. Olen tilannut täältä Tarot of the Secret Forest -pakkani ja Dhyan Manikin tarot-kirjan, sekä pari kasviaiheista kirjaa.
• Holisticshop.co.uk. Brittiläinen nettikauppa, josta löytyy kaikenlaista "vaihtoehto"-krääsää enkelipatsaista ja aromaterapiatarvikkeista tarot-kortteihin ja kirjoihin. Mielestäni suht nopea ja luotettava toimitus. Rider Waite -pakkani esimerkiksi on täältä. Holisticshopin kivivalikoimaan kannattaa myös tutustua, jos tykkää jalokivistä/kristalleista. Viimeisimmän tilauksen kanssa oli vähän ongelmia, kun yksi kirja puuttui ja kaksi tuotetta oli rikkoontunut kuljetuksessa, mutta Holisticshop lunasti todellakin paikkansa suosikkiverkkokauppojeni joukossa: Rikkoutuneiden esineiden kuvilla varustettuun valitussähköpostiini vastattiin alle parissa tunnissa ja korvaavat tuotteet saapuivat postissa parissa kolmessa päivässä.
• Amazon.co.uk. Täältä löytyy valtavasta tavaravalikoimasta luonnollisesti myös tarot-kortteja, jos englanti taipuu. Margarete Petersen -kortit tilasin Amazonin kautta. Toimitusaika ja hinta tietenkin vaihtelee suuresti riippuen siitä, miltä firmalta tavaraa ostaa. Itse suosin tätä Amazonin brittiversiota jenkkiläisen amazon.comin sijaan lähinnä toimitusaikojen vuoksi (eikä tule ainakaan tullin kanssa ongelmia, kun lähetys tulee EU:n sisältä!).

Muita suomalaisia verkkokauppoja, jotka myyvät pakanahenkistä tavaraa, ovat Unio Mystican lisäksi esimerkiksi Athanaton, Viiskanta ja Villipihlaja. Ymmärtääkseni myös esimerkiksi Suomalainen Kirjakauppa myy joitakin pakkoja ja tarot-kirjoja.

Tarot Favole -pakkani tilasin EMP-storesta, mutta koska kyseessä on lähinnä metallihenkisiin vaatteisiin ymv. erikoistunut kauppa, niin en sitä listaukseen pistä.

Usko yliluonnolliseen

En usko yliluonnolliseen, vaikka määrittelenkin itseni luonnonuskovaksi. Kyseessä lienee kuitenkin tietyllä tapaa käsitteenmäärittelystä johtuva lopputulema.

Uskon kyllä, että maailmassa ja luonnossa on paljon selittämättömiä asioita ja ilmiöitä, luonnossa vaikuttavia voimia, joita me emme ainakaan vielä ymmärrä, sekä jotain suurempaa kuin yksittäiset sirpaleet maailmasta, jonka kerrallaan hahmotamme. En kuitenkaan usko, että niissä on mitään yliluonnollista. Uskon, että kaikki selittämätönkin on osa luontoa ja sen ilmiöitä, mutta että emme vielä vain ole löytäneet syytä niille. Emmekä välttämättä löydäkään, mutta se ei saa minua pitämään niitä yliluonnollisina.

Minä näen yliluonnollisen jonakin luonnon yläpuolisena, luontoon kuulumattomana ja luonnossa mahdottomana. Tästä seuraa luonnollisesti se, että kun uskon siihen, että luonto on kaikki ja jumalallisuus on luonnossa, en pysty uskomaan jonkin sellaisen ulkopuoliseen, jonka jo ajattelen olevan kaikki ja ääretön.

Minulle jumalallinen on koko maailmaa koossa pitävä voima - luonnonjärjestys - joka saa asiat toimimaan niin kuin ne toimivat: auringon paistamaan, kasvit kasvamaan ja sateen satamaan maahan. Määritelmällisesti olen siis ymmärtääkseni jonkinlainen panteisti, eli ihminen, joka uskoo, että jumalallisuus on kaikessa ja "kaikki" on jumalaa. Panteismi eroaa siis esimerkiksi kristinuskosta siinä, että kristinuskon Jumala on myös yliluonnollinen ja maailmasta erillinen, vaikka onkin läsnä kaikkialla. Hänellä on siis luonnosta erillinen ulottuvuutensa, jota ihmismieli ei voi käsittää.

Toinen eroni ajattelussani ja kristinuskon käsityksissä on ajatus jumalallisen tietoisuudesta. Minä ajattelen, että jumalallinen ei ole mikään yksittäinen, tiedostava taho tai persoona, joka näin ollen kykenee ajattelemaan ja toimimaan. Minun ajattelussani se on pikemminkin kokonaisuus ja kaikenkattava yhteys, jolla itsessään ei ole yhtä persoonaa tai omaa tietoisuutta, vaan joka muodostuu kaikista maailmamme osasista, tietoisuuksista ja kosmisesta järjestyksestä.

Sivuhuomautus: En ole kristinuskon asiantuntija, joten on mahdollista, että tulkintani kyseisestä uskonnosta eivät pidä sisällään kaikkia eri kristinuskon variaatioita. Puhun kristinuskosta pääasiassa omien kokemuksieni, kohtaamieni käsitysten ja saamieni opetusten valossa, ja minulle tutuin kristinuskon haara on vähemmän yllätyksellisesti evankelis-luterilainen kirkko.

Haaveita, kesämaisemia

Aaltojen ääneen herääminen aamulla.
Paljain jaloin sileillä kallioilla astelemista.
Kivien rauhoittavan karheuden tuntemista.
Vesirajassa kulkemista niin, että joka toinen aalto tavoittaa paljaat jalat.
Kahlaamista nilkkoja myöten kirkkaan viileässä vedessä.
Auringon välkettä aalloilla, vihreä horisontti toisella puolen.
Tervattu puuvene, airojen loiskunta soutaessa ja veden pärskeet.
Mäntyjen luoma keskipäivän varjo.
Pyöröhirsinen mökki ja lounas verannalla.
Sauna, tyyni järvenpinta ja hiljainen maisema laskeneen auringon punaaman taivaan alla.


Kyllä, haluaisin niin mielelläni olla mökillä juuri nyt.

Lomattomien kesien lapset

Kirjoitusrintamalla on ollut pitkääkin pidempi tauko. Tekosyynäni on se, että bloggaaminen vapaa-ajalla jää vähemmälle huomiolle, kun päivät joutuu jo kirjoittamaan palkkansa eteen.

Mutta en ajatellut valittaa laiskuudestani toistaiseksi tämän enempää.

Sen sijaan olen tänä kesänä moneen otteeseen pohtinut, millainen merkitys lomalla on ihmisen jaksamisen kannalta. Tuntuu, että kaikki lomalle jäävät työkaverit kokevat vuosittaisen pitkän lomansa henkireiäksi, jonka avulla jaksaa taas talven läpi puurtaa koneen ja puhelimen ääressä enemmän tai vähemmän ahkerasti.

Tästä seuraa näin kesätyöläisen näkökulmasta automaattinen kysymys, että entäs me nuoret? Me, joiden on pakko opintojensa ja elämisensä rahoittamiseksi tehdä työtä kesät läpeensä, ellei opintolainan ottaminen epävarman tulevaisuuden riesaksi houkuta.

Syksyllä sitten hypätään taas suoraan opiskeluvuoden rattaaseen, joka pyörähtää pian omalla painollaan kohti kevättä ja uutta työkesää. Lomaa ehtii pitämään ehkä hetken verran jouluna, jos silloinkaan. Omalla kohdallani olen huomannut, että joulukaan harvoin on aitoa lomaa, kun monet opiskelukiireet jatkuvat myös vuodenvaihteen yli ja esimerkiksi loppusyksyn kurssien tentit saattavat odottaa tammikuun alussa.

Missä välissä opiskelija sitten kerää itselleen sen saman motivaation kuin vakityöntekijä lomaillessaan? Ilmeisesti meidän oletetaan nauttivan työnteosta niin paljon, ettei suora putki opiskeluista työelämään ja takaisin opintoihin haittaa. Eihän opiskelija lepotaukoa tarvitse, sillä vaihtelu virkistää!

Tai ainakin tämä tuntuu olevan pääajatus monen poliitikon ja tavan tallaajankin mielessä. Opiskelisivat nopeasti ja ryhtyisivät äkkiä uusiksi veronmaksajiksi valtion varoja tuhlaamasta!

Mutta eihän se näin toimi. Enää ei opiskelija voi elää edes illuusiossa siitä, että pitkät lomat odottavat sitten, kun valmistunut siirtyy työelämään, sillä useilla aloilla luvassa oleva määräaikaisuuksien putki takaa sen, että lomien pitäminen siirtyy jonnekin hamaan tulevaisuuteen, kun lomapäivät maksetaan rahana työsuhteen päätteeksi.

Tiedän, että valittaminen on turhaa, sillä tässä asiassa suunta muuttuisi ainoastaan sillä, että joko opintotuki nostettaisiin sellaiseksi, että sillä eläisi, tai sitten määräaikaisuuksia suosivat alat yhtäkkiä muuttaisivat käytäntöjään. Ensimmäinen on valtion talouden kannalta mahdotonta, jälkimmäinen markkinavoimien tyhjäksi tekemä haave. Mutta onko tuo ihmikään, jos hidastaminen, downshifting ja alan vaihto kasvattavat suosiotaan?